Saatettaisiin ehkä päästä ennätystenkirjoihin. En usko, että kukaan on maksanut isompaa summaa ihan perus Tokmannilta hommatuista työhanskoista.

Lauantaina Meghan oksensi hanskan. Siinä ei ole mitään uutta. Nämä ahneet pilkulliset, kun syö melkein mitä vaan. En edes muista miten monta sukkaa Diana on elämänsä aikana oksentanut. Ja ikinä me ei edes tajuta, että jokin sukka on hukassa, ennenkuin joku sen ulos oksentaa.

Lauantai päivän Megsi oli ihan normaali itsensä, ehkä vähän vaisumpi ja iltaruoka siltä jäi syömättä. Siinä vaiheessa itsellä olisi pitänyt hälytyskellojen soida, kun ei nämä ikinä jätä ruokaa kuppiin. Mutta ajattelin vain, että se ulos tullut hanska tekee vieläkin huonon olon masuun.

Ilta meni ok, mentiin nukkumaan ja Meghan nukahti rauhallisesti. Tähän väliin pitää sanoa, että Mirko ei tosiaan ollut kotona. Sillä oli perinteinen mökkiviikonloppu työporukalla. Aamu viideltä herään siihen, kun Meghan oksentaa 2 kertaa sohvalle. Oksennuksen seassa on heinää. Siivoan ne, pennut herää siinä samalla ja aloittaa aamun pissa- ja kakkarallit. Siivoan kaikki sotkut ja ajattelen, että mennään vielä hetkeksi aikaa nukkumaan. Otan Megsin mun viereen ja se painaa todella raskaasti pään mun kainaloon.

Sängyssä ei ehditty olla viittä minuuttia, kun Megsi nousi vauhdilla pystyyn. Tajusin sekunnissa, että se oksentaa. Sain käännettyä pään lattiaa kohti ja paineella tuli monta kertaa punaisenruskeaa vetistä oksennusta. Megsi oli edelleen "pirteä", joten soitin klinikalle ja selitin tilanteen. Ajan sain klo 8 ja tässä vaiheessa kello oli 7.

Päätin pissattaa muut isot koirat ja sitten lähteä ajamaan, kun huomasin, että Megsi laahaa etujalkoja. Heti sen jälkeen jalat meni alta, Megsi kouristeli ja jalat kramppas. Ja sitten tuli kiire! Ovet lukkoon, kannoin Megsin autoon ja soitin uudestaan klinikalle, että me tullaan nyt ja me tullaan lujaa!

Mä olin ihan varma, että Meghan kuolee autoon. Se kramppas, piti päätä ylhäällä ja korisi. Menomatkalla aloin miettimään Millaa ja Aslatia ja rukoilin, ettei Meghan kuole mun käsiin tai klinikalle just kun sen sinne saan.

Klinikalla (Seinäjoen raviradan Evidensian päivystys) meille avattiin ovi ja minä kannoin Megsin autosta vastaanottohuoneiden läpi suoraan toimenpidehuoneeseen. Sinne typy piti jättää ja minut ohjattiin odottamaan pienempään tilaan.

Klo 8 oli lääkärillä vuoronvaihto ja lääkäri, joka Megsin otti vastaan, käveli minun huoneen läpi ja sanoi "Koira on nyt täälä, se tulee selviämään hengissä. Se on todella hyvässä hoidossa, mutta sinä näytät siltä että tarvit kahvia. Ota tuosta koneesta, niin paljon kuin tarvit".

Pari tuntia istuskelin ja odotin ja välillä minulle kävi lääkäri kertomassa väliaikatietoja. Tullessa Megsin syke oli ollut melkein 200, sillä oli todella vahva shokkitila ja se oli erittäin kuivunut. Röntgenkuvissa näkyy suolessa jotain, mutta eivät pystyneet sanomaan onko se "jotain" alkavaa veriripulia, minkä oksennettu hanska olisi saanut aikaan, vai onko se toinen vierasesine. Sitten lääkäri sanoi, että voin mennä kotiin odottamaan, koska tässä tulee menemään useampi tunti.

Ajoin kotiin ja olihan kauhea haju vastassa. Se oksennus mitä oli tullut, ei haissut oksennukselle vaan ihan oikeasti kuolemalle. Kaikki tavarat missä sitä oli, päätyi kaatopaikkakuormaan.

Mirko tuli kotiin noin klo 14. Tein muksuille ruuan, ne söi ja sitten lähdettiin viemään Jereä isälleen, koska sillä on isänsä luota koulumatkaa vain 5km (täältä kotoa matkaa tulee melkein 30km). Ja samalla ajettiin klinikalle kysymään kuulumisia, koska mitään ei oltu meille ilmoitettu.

Megsiä hoitanut lääkäri oli toimenpiteessä ja toinen lääkäri tuli meille kertomaan tilanteen. Meghanin tila oli vakaa, mutta kun mikään ei edennyt, niin hän kysyi halutaanko me että leikataan ja varmistetaan onko suolessa jotain. Vaihtoehdot oli siis joko odottaa, jolloin suoli olisi pian alkanut mennä kuolioon, mikäli sielä vierasesine on. Tai leikkaus hinta-arviolla 3500e (yhteensä siis kaikki) ja jos leikkauksen jälkeen tulee vatsakalvontulehdus, niin siitä selviäminen on 50/50. Lääkäri ei yhtään kaunistellut kumpaakaan vaihtoehtoa vaan käytännössä sanoi, että varautukaa pahimpaan. Annettiin lupa leikata ja pyydettiin nähdä Meghan. Meinaa tulla itku nytkin, kun mietin sitä tilannetta. Saatiin olla huoneessa kolmestaan. Itkulta ei tullut loppua. Megsi oli todella kipeän näköinen ja jollain tapaa me hyvästeltiin se.

Kotimatka oli kamala. Kotona oli kamala olla. Parin tunnin päästä soitin klinikalle ja kysyin joko leikkaus on aloitettu. Lääkäri oli edelleen toisessa toimenpiteessä, kaikki valmistelut oli Megsille tehty ja heti kun vaan lääkäri vapautuu, niin leikkaavat. Puhelimessa ollut hoitaja sanoi, että he soittavat kun leikkaus on ohi tai kesken leikkauksen, jos jotain yllättävää ilmenee.

Tästä meidän puhelusta meni puoli tuntia, kun minun puhelin soi ja soittajana oli "ell raviska". Lääkäri oli puhelimessa ja sanoi "Et ikinä arvaa mitä kävi". No en arvannut niin. Megsi oltiin jo viety leikkaussaliin, se oli saanut esilääkkeen minkä johdosta suoli oli rentoutunut ja ripulia oli alkanut tulla runsaasti. Ja tämän ripulin mukana takapuolesta oli tullut toinen työhanska! Siis ihan viime hetkillä! Typyä ei tarvinnutkaan leikata ja vointi oli reipastunut sillä hetkellä heti! Ihan älytöntä. Siinä vaiheessa puhelimen päässä en enää tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, helpotus oli niin suuri. Miten onnellinen voi olla pas**sta! Ripulia tuli vielä runsaasti ja se oli veristä, niin lääkäri halusi pitää Meghanin yön yli tarkkailussa. Se sai nesteitä ja lääkettä suoraan suoneen.

Kun koko päivä oli mennyt itkiessä, niin se vaihtui nopeasti sanoinkuvaamattomaan helpotukseen. Toki mielessä pyöri, jos tuleekin vielä takapakkia. Suoli olisi huonossa kunnossa, kun hanska koko koiran läpi meni tms. Jätin äänet yöksi varmuuden vuoksi puhelimeen. Aamulla jälleen iso helpotuksen huokaus, kun puhelin ei ollut yöllä soinut. Soitin klinikan päivystysnumeroon, hoitaja vastasi ja sanoi että lääkäri soittaa pian takaisin, ettei minun puhelinlasku kasva, kun soitan maksulliseen numeroon.

Pian lääkäri soittikin. Yö oli mennyt hyvin, ripulia tuli edelleen mutta seassa ei ollut enää verta. Meghan joi ja söi hyvällä ruokahalulla. Klo 10 lääkäri teki vielä yleistarkastuksen, Megsi nesteytettiin nahan alle ja sitten sen sai hakea kotiin <3

Mukaan saatiin neljää eri lääkettä ja tarkan ruokavalion siksi aikaa, että ripulia ei enää tule.

Maanantain Meghan oli todella väsynyt. Se tuskin oli kovinkaan hyvin klinikalla nukkunut, kun on tottunut pehmeään sohvaan tai sänkyyn :D Ruoka maistui ja oli pirteä siihen nähden, että 1,5vrk sitten sen kannoin kuoleman kielissä klinikalle.

Tänään Mirko vei Megsiä aamusta vähän remmilenkille ja lähetti minulle tämän kuvan, minkä voisin melkein kehystää seinälle <3

Klinikkalaskun loppusumma oli 1645,5e. Joten todella kalliiksi tuli nämä hanskat!

Raviradan päivystykselle haluan sanoa vielä miljoonat kiitokset! Seinäjoen päivystyksestä kuulee aina niin paljon pahaa, mutta me ollaan saatu joka kerta hyvää palvelua ja ihmisen hätää ei vähätellä. Ihan täys 10 oli palvelu! Kiitos kaikille teille, jotka Meghanin hoitoon osallistui <3

Edelleen me hämmästellään sitä, että miten Megsi on saanut syötyä kaksi hanskaa. Yhden jollain tapaa ymmärtää, mutta että kaksi! Meillä ei loju hanskoja lattioilla, eikä Meimi varastele pöydiltä. Paras veikkaus on, että hanskat on ollut Leidillä. Meghan on niitä kadehtinut ja niellyt. Mutta tuo on vaan veikkaus.

Toivotaan, ettei takapakkia enää tule. Mutta pääasia että tuo maailman rakkain ja suloisin tyttökoira on kotona meidän kanssa <3