VIHDOIN! Voin sanoa, että on ollut pitkä viikko takana. Meillä on jokainen narttu tähän mennessä (ja siis molemmista roduista) synnyttänyt viimeistään 61vrk. Saga laittoi tämän "ennätyksen" reippaasti paremmaksi. Ehdittiin osan pennuista kanssa jo 66vrk:lle.

Minähän olen ollut siis tämän viikon kesälomalla. Ajatuksena että "pennut syntyvät maanantaina ja saan koko viikon olla niiden kanssa ilman työmurheita". Ja kyllähän oli tylsä viikko. Mitata lämpöjä ja odottaa ja mihinkään ei tietysti voinut lähteä. Meni maanantai, meni laskettu aika eli keskiviikko, meni vielä jopa torstai ja vihdoin perjantai aamulla lämmöt oli tasan 37.

Virpi pakkasi kamppeensa ja tuli meille odottamaan, että koskas ne lämmöt nyt sitten nousisi takaisin ylöspäin. Klo 18 lämmöt oli 37,8. Sagalla oli petailua ja läähätystä (toki oli myös kuuma), mutta kunnon supistuksia tai ponnistamista ei näkynyt. Sagan alapäästä alkoi vuotamaan vihreää nestettä ja soitin päivystävälle Seinäjoen Raviradan klinikalle. Sieltä sanottiin, että ihan vielä ei tarvi huolestua, paikat vasta aukeaa. Käytiin pienellä kävelyllä Sagan kanssa ja sitten se alapään tavara muuttui tummanvihreän/mustan sekoitukseksi ja päätettiin lähteä klinikalle. Jos ei muuta niin saadaan mielenrauha sille, että kaikki tosiaan on ok.

Me oltiin klinikalla noin klo 19.45 ja Saga pääsi oikeastaan heti huoneeseen ja sen kävi tutkimassa sekä hoitaja, että lääkäri. Nyt lääkäri sanoi heti, että vihreä vuoto merkitsee melkeinpä aina sitä, että täytyy avustaa joko lääkkeillä tai sitten leikata. Saga oli valtavan kokoinen. Masun ympärysmitta oli yli 90cm ja se kasvoi tiineyden aikana yli 30cm. Lääkäri sanoi, että kohtu on niin venynyt, ettei se pysty supistelemaan ja hänen mielestään paras vaihtoehto on leikkaus. Nämä on siis lääkärin sanoja "jos kokeillaan lääkkeillä, sitä voidaan joutua lisäämään joka pennun jälkeen ja loppujen lopuksi näissä aina käy niin, että loput joudutaan leikkaamaan". Minun päässä pyöri nämä helteet ja tissien välissä muhiva haava ja mahdolliset 12 pentua ja sanoin, että ensin kokeillaan ne lääkkeet.

Saga sai siis oksitosiinia ja kalkkia. Hoitaja sanoi että puolen tunnin sisään pitäisi alkaa tapahtumaan.

Ei mennyt kauaa, kun Saga alkoi ponnistamaan. Näkyviin tuli pienet jalat ja häntä. Koska olimme Virpin kanssa kahdestaan siinä Sagan kanssa niin aloin avittamaan pentua ulos. Saga huusi! Ja huusi lujaa. Lääkäri tuli ovelle ja varmistin, että voinhan vetää. Sain luvan ja vedin. Saga sai niin lujaa kipeää, että melkein puri Virpiä. Saga hetken oli sen oloinen, ettei pentu kiinnostanut yhtään (toki oli saanut myös kipeää), mutta hyvin pian se alkoi nuolemaan pentua ja koko loppusynnytyksen ajan se vaan nuoli ja nuoli niitä. Ihan fanaattisesti :D Muiden pentujen kohdalla se ei enää myöskään saanut kipeää. Monen kohdalla pentu toki tuli melko muikean pierun kera xD

Ensimmäinen pentu syntyi klo 20.40 ja oli blaffatyttö. Rokkarimimmi. Provinssi Rockin hengessä se värjäsi tukkansa vihreäksi (omilla ällö nesteillään) ja kömpi ympäriinsä, kuin paremmassakin humalassa :D

Seuraavaa pentua ei näkynyt ja hoitaja tuli tutkimaan Sagan. Pentu tuntui kanavassa ja alapäätä hieromalla pentu saatiin maailmaan. 21.34 syntyi tyttö. Kolmas pentu tuli samalla tavalla hieromalla, poika klo 21.56.

Sitten Saga selvästi sai jutun juuresta kiinni ja alkoi itse pullauttamaan pentuja maailmaan. Neljäs pentu oli poika, mikä syntyi klo 22.12. Viides pentu tyttö, klo 22.20. Kuudes pentu blaffapoika, klo 22.35. Sitten tuli taas taukoa. Toki olihan siinä kahden tunnin sisään tullut ulos jo 6 pentua. Puoliväli, ei huono.

Saga työnsi ja pennun pussi tuli näkyviin, pussi hajosi enkä ehtinyt saamaan siitä otetta. Pyysin lääkärin paikalle joka totesi, että pentu on liian kaukana ja päätti antaa uuden annoksen oksitosiinia. Lääkäri lähti, Saga nousi ylös ja vaihtoi kylkeä ja hienosti ponnisti tämän pennun todella nopeasti ulos. Seitsemäs pentu, tyttö klo 23.21. Hoitaja tuli oksitosiinin kanssa ovelle, sanoin että pentu syntyi jo niin hän lähti samantien.

Aina välillä joku kävi ovella kysymässä miten menee ja varmistamassa, että montako olikaan jo ulkona. Tämän pennun jälkeen sanoin, että koska Saga teki edellistä niin kauan, niin voisiko sen toisen satsin oksitosiinia silti antaa. Ei tarvitsisi koko yötä sielä lattialla viettää. Saga sai toisen annoksen. Välillä sille tarjottiin myös ruokaa ja vettä ja laitettiin tippaan nesteytykseen.

Pian alkoi taas ponnistaminen ja klo 00.05 syntyi pentu nro 8, blaffapoika. Näillä molemmilla blaffapojalla on merkki samassa korvassa, eli oikeassa. Toisella korvan päällä ja toisella korvan alla.

Yhdeksäs pentu syntyi klo 00.40, tyttö. Ja klo 1.29 syntyi kymmenes pentu, eloton tyttö. Lääkäri tutki pennun ja sille ei ollut mitään tehtävissä. Surullista, mutta minkäs teet. Kyllä siinä mielessäni mietin, että mikäli ne 2 jäljellä olevaakin on kuolleita, niin se on ihan ok. 9 on joka tapauksessa hyvä määrä. Kunhan ne vaan saadaan alakautta ulos.

Ei mennyt kauaa kun pentu nro 11 oli maailmassa. Terhakas poika syntyi klo 1.44. Lääkäri tutki Sagan ja totesi, että kyllä masussa vielä se 1 on (ja niin hän oli myös laskenut röntgenkuvastakin). Pentua ei näkynyt, ei kuulunut. Ja sitten alkoi pieni ponnistaminen. Saga oli jo ihan poikki. Hoitaja joka oli hieronut pennut nro 2 ja 3 maailmaan, aloitti jälleen hieromisen. Sanoin hoitajalle, että ihan sama mikä on lopputulos, niin tee kaikkesi, että se silti alakautta ulos saataisiin ja klo 2.21 syntyi viimeinen pentu. Kahdestoista pentu oli poika <3

Mikä helpotus ettei tarvinnut leikata! Ja lopulta sitä oksitosiinia lisättiin vain kerran. Suurimman osan pennuista Saga synnytti ilman apua parilla kovalla työnnöllä.

Huomattiin klinikalla ollessa, että sen päivystys vietti 1v synttäreitä ja sielä oli ollut kakkua tarjolla. Virpi laittoi facen päivitykseen heille, että huone nro 2 voisi myös haluta kakkua ja sitähän meille sitten tuotiin. Saga kun oli hommansa hoitanut, sai myös osansa kakusta <3

Pennut oli hetken kaikki tissillä. Sitten pakattiin ne kyytiin, maksetiin lasku ja lähdettiin kotiin. Oltiin Kourassa vähän yli 3 ja jos jonkinlaista rokkaria nähtiin siinä Seinäjoen ohi ajaessa. Mirko oli tehnyt meille ruokaa ja kyllähän se maistui. Virpi lähti kotiinsa ja me mentiin nukkumaan. Mirko kävi katsomassa Sagaa ja pentuja klo 6 ja kaikki oli ok. Klo 8 sitä sitten noustiin.

Kaikki on täälä hyvin. Pennut on todella tyytyväisiä. Saga pitää ihan väkisin repiä pentujen luota pissalle ja ruoka pitää syöttää laatikkoon päin. Yhtä hyvä äiti, mitä oma äitinsä eli Diana oli <3

Nyt putkeen kuvia, järjestys saattaa heittää ja joku kuva saattaa tulla tuplana. Osa on Virpin ottamia.

Olihan päivä tosiaan. On itketty onnesta, naurettu niin että ruokaa lentää suusta ja juotu ihan liikaa kaakaota. Muistoja mitkä ei katoa koskaan <3

Annan Sagan nyt nauttia pienistä. Viimeistään 3vrk ikäisistä otan kaikista yksittäiskuvat ja laitan ne tänne, nimien ja sen hetkisen painon kanssa.

Ja viimeistään huomenna otan pentukyselijöihin yhteyttä. Tämä rotu kun on sinällään hankala kasvattaa, kun yhtään pentua ei uskalla kellekään luvata, ennenkuin kuulot on selvillä. Eli odotus sen myötä jatkukoon :)