Pallerot <3

Olihan viikonloppu...

Mirkon sisko ja äiti tuli tänne koiria katsomaan perjantaina, kun itse olimme töissä. Mutta eipä perjantaina vielä tapahtunut mitään. Kovasti Wilma olisi vaan maannut pupun luona tallissa :D

Lauantai aamusta lämmöt oli 37,3. Kahdeltatoista päivällä lämmöt meni alle 37, mittari näytti 36,87. Ja kun koko viikon oltiin odoteltu, että koska lämmöt laskee, niin nyt sitten alettiin odottelemaan lämpöjen nousua. Ja olihan odottamista. Kahdeksalta illalla lämmöt oli 37,4. Menin itse nukkumaan ysin nurkilla. Mirko jäi vielä pariksi tunniksi Wilman kanssa ja tuli nukkumaan yhdeltätoista. Ensimmäinen herätys oli 00.30, lämmöt oli 37,83. Jäin Wilman kanssa Janeten huoneeseen nukkumaan ja nukuin todella huonosti. Heräsin jokaiseen Wilman liikeeseen ja aina piti varmistaa, että alkaako jo jotain tapahtua. Kolmelta lämmöt oli 37,9. Herättiin kuudelta, en enää mitannut lämpöjä, koska Wilma ei tykkää siitä hommasta yhtään. Ajattelin, että turhaan vaan häiritsisin sen keskittymistä. Kello 7.03 meni sikiövedet ja Wilma alkoi supistelemaan. Näytti ja kuulosti siltä, että Wilma jätti ponnistamisen aina "kesken". Ei punnannut loppuun saakka. Kahdeksalta soitin päivystävälle eläinlääkärille, hän käski odottaa vielä tunnin ja soittamaan sitten uudestaan. No,yhdeksältä soitin sitten takaisin. Tilanne oli ennallaan.

Sovittiin eläinlääkärin kanssa, että menisimme klinikalle klo 9.45. Ei muuta kun Wilma, pyykkikori, peittoja, pyyhkeitä, lämpöpulloja yms auton kyytiin ja matkaan. Oltiin klinikalla aikalailla samoihin aikoihin lääkärin kanssa. Aluksi hän antoi aika tympeän kuvan itsestään, ei edes tervehtinyt kun meidän edeltä meni sisälle ja puhui pitkään toisen asiakkaan kanssa puhelimessa. Wilma vinkui odotustilassa. Paino oli 36,2. Vihdoin ell otti meidät tutkimuksiin ja siinä hän muuttui kyllä täysin. Oli todellakin asianosaava. Pitkän aikaa ell yritti auttaa ensimmäistä pentua ulos, mutta ei onnistunut. Aina kun supistus meni ohi, pentu valui takaisin masuun. Ell todellakin teki kaikkensa. Eikä siinä jäänyt sitten muuta vaihtoehtoa, kuin keisarileikkaus. Ell sai itselleen siihen apulaisen soitettua. Wilma ajeltiin karvat, pestiin masu, laitettiin kanyyli ja sitten nukutettiin. Me kannoimme Wilman leikkauspöydälle ja jäätiin odottelemaan pentuja.

Ell nosti Wilman kohdun masusta ja jösses se oli iso! Siitä sitten yksitellen pennut tuotiin meille kuivattavaksi <3 Ensin tuli 3 tyttöä ja perään 2 poikaa. Vauvat oli todella virkeitä ja ihania <3 Noin vartti meni siitä, kun Wilma pöydälle nostettiin, että kaikki vauvat oli ulkona. Siinä me sitten pidettiin pentuja lämpiminä ja odotettiin, että Wilman masu ommellaan kiinni. Se tuntui kestävän kauan. Huoli oli tietysti Wilmastakin kova <3 Ell ja avustaja ihmetteli pentujen kokoa. Ne oli todella isoja :D

Vihdoin Wilmaa heräteltiin ja pennut vietiin Wilman luo. Wilma vaan mulkoili niitä ja oli todella pihalla, ihan pökerryksissä. Pennut pääsi hieman imemään maitoa <3 Saatiin Wilma sen verran hereille, että päästiin lähtemään kotiin. Lähtöpaino Wilmalla oli tasan 30kg. Wilma nukkui auton perällä ja vauvat vinkuivat pyykkikopassa. Kotiin kun päästiin, Wilma asettui heti kyljelleen makaamaan ja pennut löysi tiensä tisseille <3 Punnitsin ensimmäisen (oranssin poitsun, muut oli tissillä) ja se painoi 703g! Tuplasti enemmän mitä dalmisvauvat painoi! Seuraavaksi punnitsin punaisen tytön 699g. Valkoinen tyttö (jonka panta pitää vaihtaa, se ei oo enää valkoinen :D) 712g. Vaaleanruskea poika 730g ja keltainen tyttö 630g <3 Jättiläisten sukua??

Päivä oli ollut pitkä ja mulla tuli hirvittävä pääkipu. Ilmeisesti vähän tuli stressattua. Jätettiin Wilmaa pikkuhiljaa päinsä pentujen kanssa, ja hienosti meni. Wilma hyväksyi pennut täysin ja antoi niiden imeä. Wilma nyt muutenkin on niin kultainen luonteeltaan, etten muuta epäillytkään <3

Yöksi laitettiin herätyksiä parin tunnin välein. Yhteen asti kaikki oli kunnossa. Yhdeltä kun menin huoneeseen oranssi poika huusi aika kovaa, Wilma sitä nuoli ja se oli märkä ja todella kylmä. Mirko otti sen syliinsä peittoon käärittynä ja piti lämpöpulloa peitossa kiinni. Mä valmistin korviketta ja Mirko juotti sitä pennulle. Kolmeen mennessä pentu kuitenkin nukkui pois, Wilman kuonon eteen. Vahva epäilys meillä nyt onkin, että oranssi poika oli juurikin se jota alakautta yritettiin ottaa pois. Pentu ehti kärsiä hapenpuutteesta ja toisaalta niin pahalta kuin se tuntuukin, niin ehkä näin oli parempi. Tiedä sitten mitä vikaa siitä olisi löytynyt myöhemmin. Eikä niitä voi väkisin hengissä pitää, kaikella on aina tarkoituksensa <3 Laitoin pennun heti yöllä pussiin ja pakastimeen, aamusta vein sen matkahuoltoon mistä se lähetetään Eviraan avattavaksi.

Herätyksiä oli vielä loppuyön, mutta kaikki oli jälleen kunnossa. Aamusta punnitsin pennut ja hyvin on painot lähteneet nousuun <3