Jännittävä viikko on takana :)

Diana aloitti juoksunsa perjantaina 16.9. Joka päivä me sitä seurattiin ja kurkittiin hännän alle, että jokojoko...

Laitoin Pomon omistajalle, Eevalle, viestiä alkaneista juoksuista ja sovittiinkin, että seuraavana viikonloppuna kävisimme Virroilla katsomassa mitä koirat toisistaan tuumaavat.

Lauantaina ajelimme kolmeksi Pomon luo. Koirat aloittivat leikin välittömästi, Pomo nuoleskeli Dianaa ja vähän väliä "kysyi" lupaa nousta selkään. Diana siirsi kyllä häntäänsä sivuun, mutta pyörähti aina Pomon alta pois, välillä myös vingahteli kimeästi.

Vajaan pari tuntia oltiin Virroilla, juotiin välillä kahvit ja yritettiin uudelleen, mutta sama meininki jatkui. Päätimme tulla huomenna uudelleen.

Sunnuntaina leikki alkoi taas samantien ja Diana hieman enemmän päästi Pomoa hyppimään, kuitenkin aina kierähti alta pois. Eeva kysyi pystyttäisiinkö me ottamaan Pomo meille, niin koirat saisivat rauhassa tutustua toisiinsa. Me sitten pakattiin Pomon kamppeet kyytiin ja lähdimme kotiin kahden koiran kanssa :)

Tässä vaiheessa on pakko sanoa ISO KIITOS Eevalle tästä mahdollisuudesta. Oli ihanaa tutustua Pomoon ja Pomon luonne on kyllä täydellinen! Rakastaja isolla ärrällä :D Aamulla ensimmäisenä kömpi Dianan ja Wilman kanssa sänkyyn pussailemaan ja iltaisin sohvalla piti otteessaan ja kiipesi syliin :) Eevalle sanoinkin, että tulen kyllä kehumaan Pomon kaikille maasta taivaisiin, ei oltaisi voitu parempaa poikaystävää Dianalle löytää. Täydellinen herrasmies, jolta ei kuitenkaan sinnikkyyttä puuttunut :D Ja kun Nalle oli mulla niin kauan, niin oli ihanaa taas saada sanoa jollekin "hyvä poika", siinä vaan on oma erityinen sointunsa :)

Sunnuntai-ilta meni koirien leikkiessä keskenään. Pomo sopeutui meille tosi hienosti, mitään ongelmia ei ollut.

Maanantai aamuna Diana oli taas selvästi hieman enemmän lämmennyt Pomolle. Pomo pääsi pari kertaa jo kunnolla selkäänkin, silti Diana edelleen pyörähti alta pois. Aloin jo pelkäämään, että Dianan "vanhapiika-luonne" ei anna Pomon hypätä selkään. Dianaa kun ei ole ikinä kukaan alistanut, päinvastoin, Diana on se joka nylpyttää muita...

Välillä nuoleskeltiin...

Ja tanssittiin...

Kisattiin,että kumpi hyppää korkeammalle. Pomo voitti...

Sit oltiin niinkuin ei kiinnostaisi yhtään...

Ja taas vähän lämmiteltiin..

Yrityksen puutetta ei ainakaan ollut :D

Tiistai aamuna päästin koirat ensin pissalle yksinään ja sitten yhdessä ulos. Täysin sama meininki jatkui. Pelkkää nuolemista ja leikkimistä. Tuumasin mielessäni "Ok, ei vielä tänäänkään". Hain koirien kanssa kahvia sisältä ja tultiin takaisin ulos leikkimään. Ei mennyt kuin pieni hetki ja yhtäkkiä Pomo olikin selässä ja Diana kiljahti. Kahvikuppi jäi ajotielle, kun juoksin ottamaan Dianan pannasta kiinni. Diana pienen ajan ehti rimpuilla, mutta kiinni olivat ja tiukasti. Mirko onneksi kuuli huudon sisälle ja juoksi ottamaan Pomosta kiinni. Kaikki tapahtui tosi nopeesti.

Koirat oli kiinni vartin. Ne seisoi paikassa, mistä traktorit aina välillä ajaa ohi ja maa on tosi kuoppainen. Molempien jalat alkoi selvästi väsymään ja Diana olisi koko ajan halunnut istua. Onneksi Mirko meni vasta iltavuoroon ja oli pitämässä Pomoa. Kun ne pääsivät irti, Mirko vei vauhdilla Dianan sisälle, ettei pääse pissaamaan ja mä huuhtelin Pomon värkin ja takapään ja kehuin Pomon maailman parhaaksi pojaksi :) <3

Jätin Dianan sisälle huilimaan Wilman kanssa ja mentiin Pomon kanssa haravoimaan. Meillä ei ole aidattua pihaa, mutta yhtään ei tarvinnut murehtia, että Pomo karkaisi. Kovasti merkkaili ja nuuski nurkkia ja yritti tehdä tuttavuutta Pimunkin kanssa. Dianan päästin pissalle vasta illalla vähän ennen viittä :D Kaikki pelattiin mahdollisimman varman päälle.

Illalla Diana alkoi taas tyrkyttämään itseään Pomolle, mutta en pitänyt järkevänä antaa samana päivänä astua uudelleen ja pidinkin koiria aika paljon erossa toisistaan. Yöksi laitoimme olkkarin ja keittiön oviaukkoon tyttöjen kevythäkin, pitkältä sivulta auki ja Pomon peiton sinne. Pomo olisi siis halutessaan yöllä päässyt häkistä keittiön puolelle, mutta oli tainnut olla sen verran rankka päivä, että kaikki nukkui sikeästi aamuun asti :D

Keskiviikkona Mirko meni töihin jo kuudeksi. Päästin koirat ensin pissalle ja sitten toistensa luo. Pomo hyppäsi samantien selkään, nylpytti, mutta hyppäsikin sitten pois, ei siis jäänyt kiinni. Sen jälkeen Diana alkoi taas estelemään Pomon hyppy-yrityksiä. Menin koirien kanssa hetkeksi pihalle, että saisivat leikkiä keskenään ja otin ne sitten sisälle. Kirjoitin Janikalle viestiä, että pitää hetki pitää taukoa, Diana ei anna Pomon hypätä. Ja taas sama juttu kuin eilen. Yhtäkkiä Pomo olikin jo selässä. Diana ei edes vingahtanut, kun Pomo nylpytti ja tosi nopeesti olivat taas nalkissa :) Jimi (pian 8v) oli vielä kotona ja huikkasin sille, että tulee keittiöön katsomaan. Poikaparka oli vähän hämillään :D Koirat olivat kiinni 20 minuuttia. Ja kyllähän siinä lämmin tuli, kun yksin molempia pitelin. Onneksi Diana ei enää panikoinut, niinkuin eilen.

Ei siis enää tietoakaan mistään Dianan "vanhapiika-luonteesta" :D Todella antavainen ja tyrkky Diana oli heti, kun vaan päivät osuivat kohdilleen. Astutukset tapahtuivat siis 27.9. ja 28.9. Jos lasketaan niin, että se perjantai oli ensimmäinen juoksupäivä, niin astutuspäivät olivat 12. ja 13. juoksujen alettua. Diana pääsi taas vasta myöhään illalla pissalle.

Sovittiin Eevan kanssa, että palautetaan Pomo samana päivänä. Kyllä piti ottaa siitä paljon kuvia ja halailla ja pussailla ennen lähtöä :) Hyvin se olisi meidänkin laumaan sopinut :)

Illalla kun tultiin kotiin Diana nuuski ensin kevythäkin, sitten pyöri ympäri huonetta, lopuksi hyppäsi sänkyyn haistelemaan. Pisti maate ja huokaisi syvään. Joku oli selvästi hukassa. Eevakin laittoi viestiä, että Pomo oli juossut portille meidän perään, renkuttanut sen auki ja haistellut maata. Ihania koiria <3

Nyt vaan peukut pystyyn ja jännityksellä odotellaan muutama viikko, että kuinka tässä kävi :)