Eilen tuli meidän Pupu-vanhuksen aika lähteä. Pupuja meille aikoinaan tuli, kun Mirkon tytär Janika, toi meille kaveriltaan 3 tallipupua. Eihän me niistä mitään ymmärretty ja kaikki vietti aikansa samassa tilassa. No, pian ne alkoikin sitten lisääntymään. Ja parhaimmillaan täälä oli aikuisia ja poikasia noin 20. Sitten kun vähän alettiin päästä anatomiasta jyvälle, osattiin erottaa tytöt pojista ja Janika (onneksi) myös ahkerasti löysi poikasille koteja, pupujen määrä väheni. Samalla luovuttiin myös muutamasta aikuisesta.
Lopuksi oli tarkoitus jättää vain yksi (vanhin) poikapupu "Päällikkö" kotiin, mutta minä olin ehtinyt ihastumaan yhteen poikasista, jolla oli musta nenä. Tämä oli poika myös ja sai nimekseen "Nöpönenä".
29.7.2016 Päällikkö kuoli ja siitä asti Nöpönenä on ollut yksin.
Eilen aamulla olin viemässä Nöpikselle aamupalaa ja heti tiesin mitä oli tapahtunut, kun ei kuulunut tassujen rapinaa, eikä pupu tuttuun tapaansa noussut häkin seinää vasten :( Wilma oli minun kanssa ulkona, dalmikset sisällä. Itku siinä pääsi ja dalmikset sen kuuli, ulvomiskonsertti alkoi myös sisällä. Annoin Wilman haistella pupua. Wilmalle pupu oli "tärkeintä maailmassa". Koko eilispäivän Wilma on ollut todella hassu. Se reppana etsii pupua joka paikasta. Saattaa hetki mennä, ennenkuin pupun unohtaa.
Nöpönenä 10.8.2012- 21.1.2020
Ja Camillan juoksut, ne on vihdoin alkaneet <3 Ensi viikolla käydään progetesteissä, niin saadaan vähän osviittaa astutuspäivistä. Näillä näkyen se on 5-6 viikon vaihteessa.
Viime viikonloppu oltiin mökillä. Sielä tuli taas napsittua kuvia :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.